MATKAKERTOMUS
MY SUSTAINABLE FUTURE
VÄÄRÄJOEN VARTIJAT
Vääräjoen Vartijoiden leirimatkalle osallistui 11 nuorta, huoltaja ja lisäksi matkalla oli mukana 5 leiriläisten vanhempaa ja aikuispartiolaista Rautiosta omalla kustannuksella.
Perjantai
22.7.2022
Leirimatka
alkoi junamatkalla Helsinkiin perjantaina 22.7 aamujunalla. Leirimatkalle pääsi
lähtemään 11 nuorta, huoltaja sekä lisävahvistuksena lippukunnan vanhempia 5
henkilöä. Eli siis yhteensä lähtijöitä 17 henkilöä. Ensimmäisen päivän
matkareitti oli Rautio-Ylivieska-Helsinki-lento Bukarestiin – bussimatka
Sovataan.
Lento
Bukarestiin oli myöhässä ja lisäksi perillä Bukarestissa todettiin, että kuuden
henkilön matkalaukku ei saapunut Bukarestiin. Tämän selvittely kesti aika
pitkään ja olimme perillä Sovatassa vasta aamuyöllä. Perillä meitä odotti
yöruokailu ja valmiit sängyt.
Lauantai
23.7.2022
Ensimmäinen
leiripäivä oli helteinen, lämpötila noin 38 astetta. Aamupalan jälkeen osa
meidän ryhmästä suuntasi vaateostoksille lähikauppaan. Ostimme tarvittavat
vaatteet ja varusteet heille, joiden matkalaukut katosivat.
Päivän
leiriohjelmassa oli retki olkihattufestivaaleille ja olkihattumuseoon
tutustumiseen. Olkihattujen perinteestä ja valmistustavasta pääsimme seuraamaan
mielenkiintoista esittelyä ja näimme työvaiheita ihan käytännössä.
Paluumatkalla vilvoittelimme uimassa.
Ilta
päättyi yhteiseen iltanuotioon, jonka sytyttäminen vähän hirvitti metsäpalovaroituksiin
tottuneita suomalaisia. Iltanuotion ohjelma yhdisti meitä, yhteistä partion
ohjelmaa parhaimmillaan.
Sunnuntai
24.7.2022
Kolmas
leiripäivä leirikylässä valkeni lämpimänä ja aurinkoisena. Lähistön koirat
pitivät yöllä kovaa meteliä eli luultavammin karhu oli ollut liikkeellä
lähistöllä. Leirimatkan aikana saimmekin kokemusta alueen karhutilanteesta.
Aamupäivän
ohjelmassa oli uintia läheisessä kylpylässä.
Iltapäivän
ohjelmassa oli suomalainen ruoka. Keitimme rautiolaisesta naudalihasäilykkeestä
keiton muuripadassa ja teimme hedelmäsalaattia jälkiruuaksi. Ruoka näytti
maistuvan ja monet hakivat sitä lisää.
Alkuillasta
lähdimme lähistöllä sijaitsevalle suolakaivosalueelle, joka on yksi Romanian
suurimmista suolavarastoista. Etukäteen luvattu ”helppo kävely” osoittaui melko
vaativaksi ja aika pitkäksi ylös ja alas patikoinniksi. Maisemat olivat upeat.
Maa oli paikoin valkoisenaan suolaa ja kuivunut joenuima kiemurteli valkoisena
nauhana.
Illallisen
söimme vasta puoli yhdentoista aikaan. Pitkän kävelyn jälkeen se maistui
hyvältä.
Maanantai
25.7.2022
Maanantaina
aamupäivän aikana vaihdoimme leiripaikkaa, eli aamupalan jälkeen tutut
leirirutiinit eli pakkaus, siivous ja matkaan. Ensimmäinen tutustumiskohde oli
mini-Transsylvanian kierros puistossa. Puistossa oli pienoismallit kaikista
Transsylvanian alueen linnoista. Mukana tietenkin kreivi Draculan linna,
tottakai.
Seuraavana
oli vuorossa lounas ravintolassa, tähän asti kaikki ruuat oli syöty leirissä.
Tarjolla monia erilaisia paikallisia ruokia maisteltavaksi buffet-pöydästä.
Tarjoilija oli opetellut muutaman sanan suomea ja tämä ilahdutti meitä.
Ruuan
jälkeen oli vuorossa vesiurheilua; suppailua 8 hengen lautalla. Rannalla ja
vedessä olisi viihdytty vaikka miten pitkään.
Päivän
ohjelman kohteiden vaihtuessa joka välissä istuimme linja-autossa. Ajoreitti
tarjosi koko ajan kaunista katseltavaa kumpuilevassa maastossa, jossa kylät
kyyhöttivät kukkuloiden suojassa. Talojen pihalla on paljon kukkia ja
hyötykasveja. Bussimatkalla myös ihailimme haikaranpesiä.
Maanantai
oli leirin puoliväli. Viimeiset neljä yötä leiriporukka vietti uudessa
leiripaikassa ja mukana olevat aikuiset majoittuivat loppuleirin ajaksi
Csikrakosin kylään. Maanantainakaan ei vielä kuulunut mitään kadonneista
matkalaukuista. Vaatetta ja muuta tarpeellista on ostettu lisää ja nyt tämä
episodi on jo vähän naurattanutkin.
Tiistai
26.7.2022
Tiistain
ohjelmassa oli matkan eniten ajatuksia herättänyt tutustumiskohde,
romanialainen kierrätyskeskus. Tämä vierailu liittyi kiinteästi leirimatkan ja
koko hankkeen teemaan kierrätyksestä ja kestävästä kehityksestä, kestävästä
elämäntavasta. Kierrätysajattelu Romaniassa ei ole vielä lähelläkään sitä tasoa
mitä se on Suomessa tänä päivänä. Mutta pienin askelin täälläkin mennään
eteenpäin.
Keskus,
jossa vierailimme, ottaa vastaan läheisen kaupungin muovi, kartonki ja
alumiinijätteen. Jätteet lajitellaan käsin, koska joukkoon mahtuu paljon
sellaistakin jätettä, joka ei sinne kuuluisi. Keskuksessa lajittelun jälkeen
jätteet puristetaan paaleiksi, jotka lähtevät jatkojalostukseen muualle
Romaniaan, Saksaan ja ennen sotaa myös Ukrainaan. Kun katsoimme jätteiden
lajittelijoiden työtä, monesta suusta kuului, että oma työ alkoi kaikkine
haasteineen tuntua äkkiä helpolta, eikä siitä tehnyt mieli valittaa ollenkaan.
Suomalaiseen
työturvallisuuteen tottuneena silmiin pistivät työkenkien, työmaakypärien,
hengityssuojainten ja turvahanskojen totaalinen puuttuminen. Jätteet
lajitellaan käsin, hanskat olivat tavallisia suojahanskoja, eikä kukaan voi
ennalta arvata, mitä vaarallista jätteiden seassa voi olla.
Hatunnosto
ja kunnioitus romanialaisille kierrätyskeskuksen työtekijöille! Olette
palkkanne todellakin ansainneet.
Kierrätyskeskusvierailun
jälkeen pääsimme yllättäen vierailulle lähellä sijaitsevaan perunalastutehtaaseen.
Tehdas toimittaa siemenperunat lähialueen viljelijöille, jotka sitten
vuorostaan viljelevät perunat tehtaalle. Perunalastuihin tuleva suola on
peräisen samalta suolakaivokselta, jossa kävimme maanantai-iltana. Näiden
vierailujen ansiosta saimme hyvän esimerkin lähialueen yhteistyöstä,
paikalliset sipsit ovat todellista lähiruokaa 😊
Päivän
ohjelmakohteisiin matkaaminen sisälsi paljon istumista linja-autossa. Tiet
olivat mukaisia ja matkateko ei ollut kovin nopeaa. Lounasta söimme
henkeäsalpaavan kauniin maiseman ääressä, korkealla kukkulalla, josta näkyi
laaksoon ja aina vain kauemmas seuraaville kukkuloille.
Linja-automatkan
pääkohde oli Pyhän Annan järvi. Järvi on kokonaan korkeiden kukkuloiden
ympäröimä. Retkeä Pyhän Annen järvelle meistä kukaan tuskin tulee unohtamaan.
Meille oli kerrottu, että karhut ovat alueella iso ongelma. Emma kuitenkaan
arvanneet, että tulemme kohtamaan tämän ongelman melkein silmästä silmään.
Ensimmäiset kaksi karhua näimme linja-autosta parin kilometrin välein. Otukset suorastaan
poseerasivat innokkaille kuvaajille. Päästyämme järvelle oli tarkoitus, että
kierrämme sen. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, koska puhelimiin tulleet
karhuvaroitukset kertoivat, että järven ympärillä on emokarhu neljän pentunsa
kanssa. Kuljimme ranta-alueella, kun joku huusi, että karhu on lähistöllä.
Varoituksista huolimatta vaistomainen reaktio oli lähteä juoksemaan pakoon.
Meidän komennettiin kävelemään rivakkaa vauhtia poispäin. Pian näimme
puistonvartijoiden auton hurauttavan karhua/karhuja kohti. Menivät ilmeisesti
hätistelemään niitä kauemmas. Paluumatkalla näimme vielä yhden karhun pellolla.
Odottamattoman
karhusafarin jälkeen meidät oli kutsuttu entisen lippukunnanjohtajan kotiin
syömään herkullista lihakeittoa. Näkiköhän kukaan kukaan yöllä karhu-unia.
Keskiviikko
27.7.2022
Leirin
uusi majapaikka sijaitsi kukkuloiden kupeessa lehmien laiduntaessa läheisillä
pelloilla. Kylän lehmät kuljetetaan aamuisin kukkuloiden rinteille syömän
ruohoa ja illalla takaisin kylään. Kotkan liitoakin saatiin ihailla. Karhujen
takia tällä leiripaikalla ei ensimmäisenä yönä kukaan saanut nukkua yötä
teltassa.
Leiripäivän
ohjelma oli yhteistä leiritekemistä hankkeen teemoihin, kestävään kehitykseen
ja kierrätykseen liittyviä aktiviteetteja. Leiriläiset valmistivat roskista
uusia uusia tavaroita. Kuvasivat mitä roskille omassa kotimaassa tapahtuu.
Lisäksi leiripäivän aikana tehtiin videoita näihin teemoihin liittyen.
Leirin
aikana on ollut myös mukava huomata päivä päivältä, miten nuorten rohkeus puhua
englantia on kasvanut. Samassa tahdissa on kasvanut myös rohkeus ottaa
kontaktia muihin ja yrittää parhaansa mukaan tulla ymmärretyksi ja ymmärtää
vierasta kieltä. Partio ihanteiden mukaisesti rakentaa ystävyyttä yli rajojen.
Leiripäivä
päättyi yhteiseen iltanuotioon. Vaikka jälleen piti hieman kauhuissaan seurata
korkean ja kipunoiden nuotion palamista rutikuivan ruohikon keskellä, tunnelma
oli tiivis ja ikimuistoinen. Sysipimeässä illassa ei ollut muuta valoa kuin
taivaalla tuikkivat tähdet ja kipunoiva nuotio. Yhteiset leikit, sketsit ja
kunkin omalle maalle tyypilliset laulut toivat meidät yhteen ja olivat partiota
parhaimmillaan.
Kuva Marja-Liisa Kaakko
Torstai
28.7.2022
Viimeinen
varsinainen leiripäivä alkoi tavaroiden pakkaamisella, leirin purulla ja
siivouksella. Tämän jälkeen matka jatkui Csikrakosin kylään ja siellä olevalle
kappelille. Tämän jälkeen söimme lounasta kylän majatalossa. Lounaan jälkeen
käytimme viimeiset leit kyläkaupassa tuliaisostoksiin ja sen jälkeen oli
vuorossa kylpylävierailu. Viimeisen yön saimme nukkua aidossa romanialaisessa
omakotitalossa, joka oli lippukunnanjohtaja Csában mummula. Paikallisen
lippukunnan väli oli nähnyt ison vaivan ja järjestänyt meille majoituksen
kylään, että pääsimme aamuyöllä vaivattomasti lähtemään kotimatkalle 03.00.
Perjantai
29.7.2022
Kotimatkalle
tosiaan starttasimme 03.00 kohti Bukarestin lentokenttää. Lentokentällä olimme
hyvissä ajoin ja saimmekin heti tietää, että lento lähtisi kaksi tuntia
myöhässä. Eli istuimme ja istuimme ja odotimme. Lento saapui Helsinkiin sen
verran myöhässä, että ehdimme vasta myöhäiseen yöjunaan kohti Ylivieskaa ja
kotona olimme neljän aikoihin aamuyöstä 30.7.