MATKAKERTOMUS MY SUSTAINABLE FUTURE 

VÄÄRÄJOEN VARTIJAT 

Vääräjoen Vartijoiden leirimatkalle osallistui 11 nuorta, huoltaja ja lisäksi matkalla oli mukana 5 leiriläisten vanhempaa ja aikuispartiolaista Rautiosta omalla kustannuksella. 

Perjantai 22.7.2022

Leirimatka alkoi junamatkalla Helsinkiin perjantaina 22.7 aamujunalla. Leirimatkalle pääsi lähtemään 11 nuorta, huoltaja sekä lisävahvistuksena lippukunnan vanhempia 5 henkilöä. Eli siis yhteensä lähtijöitä 17 henkilöä. Ensimmäisen päivän matkareitti oli Rautio-Ylivieska-Helsinki-lento Bukarestiin – bussimatka Sovataan.

Lento Bukarestiin oli myöhässä ja lisäksi perillä Bukarestissa todettiin, että kuuden henkilön matkalaukku ei saapunut Bukarestiin. Tämän selvittely kesti aika pitkään ja olimme perillä Sovatassa vasta aamuyöllä. Perillä meitä odotti yöruokailu ja valmiit sängyt.

Lauantai 23.7.2022

Ensimmäinen leiripäivä oli helteinen, lämpötila noin 38 astetta. Aamupalan jälkeen osa meidän ryhmästä suuntasi vaateostoksille lähikauppaan. Ostimme tarvittavat vaatteet ja varusteet heille, joiden matkalaukut katosivat.

Päivän leiriohjelmassa oli retki olkihattufestivaaleille ja olkihattumuseoon tutustumiseen. Olkihattujen perinteestä ja valmistustavasta pääsimme seuraamaan mielenkiintoista esittelyä ja näimme työvaiheita ihan käytännössä. Paluumatkalla vilvoittelimme uimassa.

Ilta päättyi yhteiseen iltanuotioon, jonka sytyttäminen vähän hirvitti metsäpalovaroituksiin tottuneita suomalaisia. Iltanuotion ohjelma yhdisti meitä, yhteistä partion ohjelmaa parhaimmillaan.

Sunnuntai 24.7.2022

Kolmas leiripäivä leirikylässä valkeni lämpimänä ja aurinkoisena. Lähistön koirat pitivät yöllä kovaa meteliä eli luultavammin karhu oli ollut liikkeellä lähistöllä. Leirimatkan aikana saimmekin kokemusta alueen karhutilanteesta.

Aamupäivän ohjelmassa oli uintia läheisessä kylpylässä.

Iltapäivän ohjelmassa oli suomalainen ruoka. Keitimme rautiolaisesta naudalihasäilykkeestä keiton muuripadassa ja teimme hedelmäsalaattia jälkiruuaksi. Ruoka näytti maistuvan ja monet hakivat sitä lisää.

Alkuillasta lähdimme lähistöllä sijaitsevalle suolakaivosalueelle, joka on yksi Romanian suurimmista suolavarastoista. Etukäteen luvattu ”helppo kävely” osoittaui melko vaativaksi ja aika pitkäksi ylös ja alas patikoinniksi. Maisemat olivat upeat. Maa oli paikoin valkoisenaan suolaa ja kuivunut joenuima kiemurteli valkoisena nauhana.

Illallisen söimme vasta puoli yhdentoista aikaan. Pitkän kävelyn jälkeen se maistui hyvältä.

Maanantai 25.7.2022

Maanantaina aamupäivän aikana vaihdoimme leiripaikkaa, eli aamupalan jälkeen tutut leirirutiinit eli pakkaus, siivous ja matkaan. Ensimmäinen tutustumiskohde oli mini-Transsylvanian kierros puistossa. Puistossa oli pienoismallit kaikista Transsylvanian alueen linnoista. Mukana tietenkin kreivi Draculan linna, tottakai.

Seuraavana oli vuorossa lounas ravintolassa, tähän asti kaikki ruuat oli syöty leirissä. Tarjolla monia erilaisia paikallisia ruokia maisteltavaksi buffet-pöydästä. Tarjoilija oli opetellut muutaman sanan suomea ja tämä ilahdutti meitä.

Ruuan jälkeen oli vuorossa vesiurheilua; suppailua 8 hengen lautalla. Rannalla ja vedessä olisi viihdytty vaikka miten pitkään.

Päivän ohjelman kohteiden vaihtuessa joka välissä istuimme linja-autossa. Ajoreitti tarjosi koko ajan kaunista katseltavaa kumpuilevassa maastossa, jossa kylät kyyhöttivät kukkuloiden suojassa. Talojen pihalla on paljon kukkia ja hyötykasveja. Bussimatkalla myös ihailimme haikaranpesiä.

Maanantai oli leirin puoliväli. Viimeiset neljä yötä leiriporukka vietti uudessa leiripaikassa ja mukana olevat aikuiset majoittuivat loppuleirin ajaksi Csikrakosin kylään. Maanantainakaan ei vielä kuulunut mitään kadonneista matkalaukuista. Vaatetta ja muuta tarpeellista on ostettu lisää ja nyt tämä episodi on jo vähän naurattanutkin.

Tiistai 26.7.2022

Tiistain ohjelmassa oli matkan eniten ajatuksia herättänyt tutustumiskohde, romanialainen kierrätyskeskus. Tämä vierailu liittyi kiinteästi leirimatkan ja koko hankkeen teemaan kierrätyksestä ja kestävästä kehityksestä, kestävästä elämäntavasta. Kierrätysajattelu Romaniassa ei ole vielä lähelläkään sitä tasoa mitä se on Suomessa tänä päivänä. Mutta pienin askelin täälläkin mennään eteenpäin.

Keskus, jossa vierailimme, ottaa vastaan läheisen kaupungin muovi, kartonki ja alumiinijätteen. Jätteet lajitellaan käsin, koska joukkoon mahtuu paljon sellaistakin jätettä, joka ei sinne kuuluisi. Keskuksessa lajittelun jälkeen jätteet puristetaan paaleiksi, jotka lähtevät jatkojalostukseen muualle Romaniaan, Saksaan ja ennen sotaa myös Ukrainaan. Kun katsoimme jätteiden lajittelijoiden työtä, monesta suusta kuului, että oma työ alkoi kaikkine haasteineen tuntua äkkiä helpolta, eikä siitä tehnyt mieli valittaa ollenkaan.

Suomalaiseen työturvallisuuteen tottuneena silmiin pistivät työkenkien, työmaakypärien, hengityssuojainten ja turvahanskojen totaalinen puuttuminen. Jätteet lajitellaan käsin, hanskat olivat tavallisia suojahanskoja, eikä kukaan voi ennalta arvata, mitä vaarallista jätteiden seassa voi olla.

Hatunnosto ja kunnioitus romanialaisille kierrätyskeskuksen työtekijöille! Olette palkkanne todellakin ansainneet.

Kierrätyskeskusvierailun jälkeen pääsimme yllättäen vierailulle lähellä sijaitsevaan perunalastutehtaaseen. Tehdas toimittaa siemenperunat lähialueen viljelijöille, jotka sitten vuorostaan viljelevät perunat tehtaalle. Perunalastuihin tuleva suola on peräisen samalta suolakaivokselta, jossa kävimme maanantai-iltana. Näiden vierailujen ansiosta saimme hyvän esimerkin lähialueen yhteistyöstä, paikalliset sipsit ovat todellista lähiruokaa 😊

Päivän ohjelmakohteisiin matkaaminen sisälsi paljon istumista linja-autossa. Tiet olivat mukaisia ja matkateko ei ollut kovin nopeaa. Lounasta söimme henkeäsalpaavan kauniin maiseman ääressä, korkealla kukkulalla, josta näkyi laaksoon ja aina vain kauemmas seuraaville kukkuloille.

Linja-automatkan pääkohde oli Pyhän Annan järvi. Järvi on kokonaan korkeiden kukkuloiden ympäröimä. Retkeä Pyhän Annen järvelle meistä kukaan tuskin tulee unohtamaan. Meille oli kerrottu, että karhut ovat alueella iso ongelma. Emma kuitenkaan arvanneet, että tulemme kohtamaan tämän ongelman melkein silmästä silmään. Ensimmäiset kaksi karhua näimme linja-autosta parin kilometrin välein. Otukset suorastaan poseerasivat innokkaille kuvaajille. Päästyämme järvelle oli tarkoitus, että kierrämme sen. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, koska puhelimiin tulleet karhuvaroitukset kertoivat, että järven ympärillä on emokarhu neljän pentunsa kanssa. Kuljimme ranta-alueella, kun joku huusi, että karhu on lähistöllä. Varoituksista huolimatta vaistomainen reaktio oli lähteä juoksemaan pakoon. Meidän komennettiin kävelemään rivakkaa vauhtia poispäin. Pian näimme puistonvartijoiden auton hurauttavan karhua/karhuja kohti. Menivät ilmeisesti hätistelemään niitä kauemmas. Paluumatkalla näimme vielä yhden karhun pellolla.

Odottamattoman karhusafarin jälkeen meidät oli kutsuttu entisen lippukunnanjohtajan kotiin syömään herkullista lihakeittoa. Näkiköhän kukaan kukaan yöllä karhu-unia.

Keskiviikko 27.7.2022

Leirin uusi majapaikka sijaitsi kukkuloiden kupeessa lehmien laiduntaessa läheisillä pelloilla. Kylän lehmät kuljetetaan aamuisin kukkuloiden rinteille syömän ruohoa ja illalla takaisin kylään. Kotkan liitoakin saatiin ihailla. Karhujen takia tällä leiripaikalla ei ensimmäisenä yönä kukaan saanut nukkua yötä teltassa.

Leiripäivän ohjelma oli yhteistä leiritekemistä hankkeen teemoihin, kestävään kehitykseen ja kierrätykseen liittyviä aktiviteetteja. Leiriläiset valmistivat roskista uusia uusia tavaroita. Kuvasivat mitä roskille omassa kotimaassa tapahtuu. Lisäksi leiripäivän aikana tehtiin videoita näihin teemoihin liittyen.

Leirin aikana on ollut myös mukava huomata päivä päivältä, miten nuorten rohkeus puhua englantia on kasvanut. Samassa tahdissa on kasvanut myös rohkeus ottaa kontaktia muihin ja yrittää parhaansa mukaan tulla ymmärretyksi ja ymmärtää vierasta kieltä. Partio ihanteiden mukaisesti rakentaa ystävyyttä yli rajojen.

Leiripäivä päättyi yhteiseen iltanuotioon. Vaikka jälleen piti hieman kauhuissaan seurata korkean ja kipunoiden nuotion palamista rutikuivan ruohikon keskellä, tunnelma oli tiivis ja ikimuistoinen. Sysipimeässä illassa ei ollut muuta valoa kuin taivaalla tuikkivat tähdet ja kipunoiva nuotio. Yhteiset leikit, sketsit ja kunkin omalle maalle tyypilliset laulut toivat meidät yhteen ja olivat partiota parhaimmillaan.

Kuva Marja-Liisa Kaakko

Torstai 28.7.2022

Viimeinen varsinainen leiripäivä alkoi tavaroiden pakkaamisella, leirin purulla ja siivouksella. Tämän jälkeen matka jatkui Csikrakosin kylään ja siellä olevalle kappelille. Tämän jälkeen söimme lounasta kylän majatalossa. Lounaan jälkeen käytimme viimeiset leit kyläkaupassa tuliaisostoksiin ja sen jälkeen oli vuorossa kylpylävierailu. Viimeisen yön saimme nukkua aidossa romanialaisessa omakotitalossa, joka oli lippukunnanjohtaja Csában mummula. Paikallisen lippukunnan väli oli nähnyt ison vaivan ja järjestänyt meille majoituksen kylään, että pääsimme aamuyöllä vaivattomasti lähtemään kotimatkalle 03.00.

Perjantai 29.7.2022

Kotimatkalle tosiaan starttasimme 03.00 kohti Bukarestin lentokenttää. Lentokentällä olimme hyvissä ajoin ja saimmekin heti tietää, että lento lähtisi kaksi tuntia myöhässä. Eli istuimme ja istuimme ja odotimme. Lento saapui Helsinkiin sen verran myöhässä, että ehdimme vasta myöhäiseen yöjunaan kohti Ylivieskaa ja kotona olimme neljän aikoihin aamuyöstä 30.7.